Suudelma on herkkä hetki, jossa läheiset ihmiset kohtaavat toisensa. On ystävien suudelmia ja rakastavaisten suudelmia. Mutta entäpä jos suutelijat olisivatkin toisilleen ennalta tuntemattomia? Valokuvaaja Martu Väisänen päätti lähteä etsimään tätä maagista kohtaamista uudessa videoteoksessaan. Avoimiin kuvauksiin olivat tervetulleita kaikenikäiset ja kokoiset ja kaikkia sukupuolia edustavat ihmiset. Kuvauksia järjestettiin useampia Oulussa ja Helsingissä myös Pride -tapahtuman yhteydessä.
”Missing Kiss on ihmisoikeusprojekti ja yhdenvertaisuusprojekti. Tahdon näyttää, että suudelmat, rakkaus ja hyväksytyksi tuleminen kuuluvat kaikille”, Martu Väisänen avaa teoksensa taustoja. ”Teoksessa tutkitaan myös ihmisten rajoja. Meillä kaikilla on rajat joita täytyy kunnioittaa, ja me itse päätämme kenet me päästämme niiden ylitse. Tässä teoksessa luon ihmisille turvallisen tilan lähteä kokeilemaan rajojen ylittämistä – suutelemalla”, Väisänen kertoo.
”Pääosa kuvattavista on ollut toisilleen ennalta tuntemattomia ihmisiä. Kaksi ihmistä kohtaa. On ollut mahtavaa seurata, miten he lähtevät tutustumaan toisiinsa ja päättävät, mitä he haluavat tehdä. Onko kysymyksessä lentosuukko, vai onko se suudelma suulle, vai halataanko vain ja kätellään. Se on kahden ihmisen välinen sopimus, ja samalla mahdollisuus nähdä miten tilanne lähtee etenemään. Tehtäväni on auttaa ihmisiä olemaan oma itsensä ja rentoutumaan kameran edessä. Ihmiset ovat olleet upeita ja kohtaamiset hulvattoman hauskoja ja liikuttavia”, Väisänen muistelee.
Missing Kiss ei ole suinkaan ensimmäinen suuteluvideo lajissaan. Jo aiemmin netissä kiersi hurjan suosion saanut First kiss –video, jonka piti myös esittää tuntemattomien ensisuudelmia. ”Video oli kaunis ja ihastuin ajatukseen, valokuvaaja kertoo. Olin kuitenkin pettynyt, kun kuulin, että kyseessä olikin kaupallisiin tarkoituksiin tehty mainos, jossa näyttelivät ammattilaiset. Ajattelin, että nyt tehdään aito asia. Tässä teoksessa saavat suudella oikeat ihmiset. En minä eikä kukaan muukaan määrittele, millainen pitää olla voidakseen osallistua. Ja niinhän lopulta kaikki taide perustuu vanhoille esikuville ja niiden uudelleen kierrättämiselle”, Martu Väisänen pohtii.
Tämä projekti esitetiin ensimmäistä kertaa Oulun Taideiden yössä 2014.