Kuvien mallit ovat oululaisia nuoria aikuisia, joita yhdistää kuuluminen seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin. ”Halusin kuvata ystäviäni ja ihmisiä jotka tunnen ja kertoa heidän elämästään”, Väisänen kertoo. ”Erilaisuus voi tehdä ihmisen haavoittuvaiseksi ja johtaa eristäytymiseen, mutta tahdon näyttää tuntemieni ihmisten elämän moninaisuuden. Yksinäisyyden vastapainona kuvissa on iloa ja leikkisyyttä, joka nousee yhteisöllisyydestä.”
Martu Väisänen on soveltanut työssään voimauttavan valokuvauksen periaatteita. Voimauttavassa valokuvauksessa kuvaaja etsii yhdessä kuvattavan kanssa oikean ympäristön ja tunnelman, joka parhaiten tuo kuvattavan persoonallisuuden esille. Samalla kuvattava voi löytää itsestään uusia puolia ja oppia näkemään itsensä uudella tavalla.
Ihmisten kuvaamisessa on kyse herkästä vuorovaikutuksesta kuvaajan ja kuvattavan välillä. Kuvaajan on vaistottava, mihin kuvattava on valmis, ja osattava lempeästi ohjata häntä. Siinä on kysymys ammattitaidosta ja ihmistuntemuksesta. Vasta kun luottamus on saavutettu, ihminen uskaltaa antautua kuvattavaksi. Projekti kasvoi ja laajeni käsittämään lopulta 30 kuvaa. Kuvaukset veivät kuvaajan avustajineen kaupungin katoille, eläinmuseoon ja öiselle suolle. Esiintyvätpä erään kuvan taustalla myös Toppilan siilot. Paitsi ihmisistä, kuvat kertovat myös kaupungista. Valokuvissa Oulu näyttäytyy kaupunkina, jonka pohjoisen taivaan alle mahtuu monia erilaisia elämänvalintoja. Nämä modernit ihmiset suviyössä antautuvat kuvattaviksi itse valitsemissaan ympäristöissä joko urbaanissa tai luonnonmaisemassa. Monissa kuvissa on mukana värikkäitä esineitä, jotka tuntuvat erottavan ihmiset luonnosta jonka keskelle he ovat etsiytyneet. Toisissa kuvissa asetelma saa mielikuvituksen liikkeelle arkitodellisuuden tuolle puolen. Laajat kesäyön epätodellisessa valossa kylpevät maisemat tuovat kuviin eksistentiaalista yksinäisyyttä, joka tuntuu odottavan riehakkuuden taustalla.
Osassa kuvista on Edi Smallroadin tekemää värikästä grafiikkaa, joka antaa valokuville sarjakuvamaisia ja unenomaisia piirteitä. Näyttelyn kuvat saavat kysymään, missä lopulta kulkevat erilaisuuden tai toiseuden rajat.
Kiitos kaikille kuvissa esiintyneille malleille ja hienolle työryhmälle. Työ yhdenvertaisemman maailman puolesta jatkuu!
