Kirjoitin henkilökohtaiseen fb-sivulleni seuraavan postauksen eräänä päivänä ja ajattelin tässä hieman avata sitä:
”Ammatillisia päätöksiä: töiden karsintaa, selkeytystä, linjauksia, pään pörinää, koulutushaaveita ja sen johdosta voimakkaita ahaa-elämyksiä ja oloa ”tätä olen aina halunnut tehdä”! Mutta samalla huolta ajankäytöstä, vapaa-ajan vähyydestä, jaksamisesta ja palautumisen merkityksestä.Ajatus, toiminta ja toimenpiteet käytäntöön. Koska paljon on annettavaa ja tarjottavaa!”
Valokuvaus oli ensin rakas harrastus: ensimmäiset kuvat otin isäni filmikameralla noin 6 vuotiaana ja siitä se kipinä pikkuhiljaa sitten syttyi. Yläasteen 7-luokalla menin mukana kouluni pieneen valokuvauskerhoon ja siellä pääsin tekemään ensimmäiset mustavalkokuvat pimiössä. Se taika kantaa vieläkin mikä silloin oli läsnä! Silloin ajattelin että jospa vielä joskus minusta tulisi ”oikea” valokuvaaja!
Olen n 25-vuotisen urani aikana kokenut valokuvauksessa paljon asioita: olen elänyt läpi valokuvauksen yhden suurimmista murroksista: filmikuvauksesta siirtymisen digiaikaan. Olen kuvannut mustavalkokuvia ja kehittänyt filmejä, viettänyt lukemattomat tunnit pimiössä vedostamassa mustavalko- että värikuvia, kuvannut todella tarkasti valotettavalle diafilmille, sekoittanut valokuvakemikaaleja, selannut nuoruudessa kaikki Oulun kaupunginkirjaston valokuvateokset läpi ahmien niistä vaikutteita ja nauttien mestarien kuvista. Olen työskennellyt useissa valokuva-alan työpaikoissa, käynyt monet koulutukset ja kurssit sekä toiminut yrittäjänä noin 8 vuotta työlistäen näin itseni työstä jota rakastan.
Työhistoriani aikana olen kuvannut sadat eri-ikäiset lapset, kymmenet hääkuvaukset, ristiäisistä hautajaisiin eli koko elämän kirjoa. Olen saanut tutustua hurmaaviin ihmisiin, persoonallisiin henkilöihin ja aivan ihaniin eläimiin. Eläinkuvaukset on olleet täynnä pusuja ja hännänheilutuksia: eläinten avulla olen oppinut tulkitsemaan kehonkieltä, toimimaan tässä hetkessä ja reagoimaan pieniinkin asioihin mutta samalla hallitsemaan koko herkkää tilannetta. Henkilökuvauksissa olen oppinut tulemaan toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, kuuntelemaan heitä ja saamaan heistä parhaat puolet esiin. Valokuvaajan tehdävä on nimittäin hyvin pitkälti läsnäolemista, kuuntelemista ja tilanteessa mukana olemista. Toki ei saa unohtaa vankkaa ammattitaitoa ja teknistä osaamista jota vuosien varrella olen kehittänyt monellakin tavalla. Lisäksi olen kuvannut isoille ja pienille yritysasiakkaille, yhteisöille ja järjestöille. Olen oppinut organisoimaan ja tekemään haasteellisetkin kuvaukset, käyttämään ongelmanratkaisukykyä hyväkseni ja puhumisen taitoa siinä miten olen saanut aluksi vaikealtakin tuntuvat kuvaustilanteet rennon tuntuisiksi ja ilmapiirin mukavaksi tehdä töitä.
Ohessa olen tehnyt myös useampia omia taiteellisia projekteja sekä näyttelyitä ja kehittänyt Tunnekuva-menetelmää. Taiteellinen työ on mahdollistanut sen että olen päässyt vapaasti kokeilemaan uusia työmenetelmiä ja lähestymisiä kuvattaviin. Olen ollut onnekas siinä että olen löytänyt kuvattavat ihmiset helposti mukaan projekteihin ja useissa taiteellisissa projekteissa olen joutunut jo sanomaan ”nyt en voi enää ottaa lisää kuvattavia mukaan koska projekti on jo täynnä!” Onko se ollut innostava ilmapiiri, mukava tekotapa, mielenkiintoinen projekti vai kaikki nämä yhteensä kun malleja ei ole hirmusti tarvinnut kysellä! Puskaradio toimii tässäkin hyvin ”vieläkö mäkin pääsisin mukaan tähän projektiin”!
Olen nyt suuntautumassa entistä enemmän pois yksittäisistä kuvauksista ja keskittymässä opetukseen, tunnekuvan ja muiden työmenetelmien kehittämiseen. Haluan myös keskittyä isompiin (valokuva ja videokuvaus) keikkakokonaisuuksiin paremmin. Olen saanut paljon hyvää palautetta työskentelystäni Lähde!-hankkeessa ja näin tämä on kannustanut minua tekemään linjauksia työni suhteen. Tarkoitukseni on keskittyä taiteen hyvinvointivaikutuksiin ja kehittää työmenetelmiä tämän aihealuaan sisällä. Kävin soveltavan taiteen koulutusta ja sen kautta sain sekä uusia ideoita ja yhteistyökumppanaita joiden kanssa työskentely alkaa mahdollisesti hyvinkin pian! Tämä linjaus selkeyttää työkuvioitani ja voin sanoa:
Tämä on työ jota rakastan (vieläkin ja vielä enemmän)!
Ihanaa kevään odotusta kaikille, laittelen kuulumisia taas tulemaan.